Yleistä internetistä

Historiaa

Internetin historia ulottuu 1960-luvun lopulle, jolloin Yhdysvaltojen puolustusvoimien hajautettua, ydiniskun kestävää ARPANET-tietoverkkoa alettiin rakentaa. Myöhemmin myös yliopistot ja tutkimuslaitokset kiinnostuivat mahdollisuudesta nopeaan tiedonhankintaan, ja 1980-luvulla armeijan tietoverkko erkani tiede- ja tutkimuskäyttöön tarkoitetusta verkosta. Verkko laajeni nopeasti myös Yhdysvaltojen ulkopuolelle ja 1990-luvun alussa alettiin puhua internetistä.

Suomessa tietoverkkojen yleistyminen alkoi 1980-luvulla korkeakoulujen ja yliopistojen välillä, ja suomalaiset verkot yhdistettiin heti alusta alkaen kansainväliseen verkkoon. Suomessa otettiin 1990-luvun alussa käyttöön myös ns. TELMO-arkkitehtuuri, joka palveluiden osalta muistutti nykyistä internetiä.

Internetin käyttö on yleistynyt vauhdilla ympäri maailmaa. Suomi on ollut jatkuvasti kärkimaita internetin käyttötilastoissa. Eniten internetiä käytetään Suomessa sähköpostin lähettämiseen, tiedon etsintään ja pankkiasiointiin. Myös verkkokauppojen käyttö on yleistynyt. Suomalaiset ostavat internetistä yleisimmin muun muassa matkoja, vaatteita, pääsylippuja, kirjoja ja musiikkia.

Pakettivälitteinen verkkojen verkko

Internetillä tarkoitetaan maailmanlaajuista tietokoneverkkojen verkkoa. Internetissä eri verkot ovat yhteydessä toisiinsa, ja verkkojen välillä on useita vaihtoehtoisia reittejä. Tällöin samanaikaiset viat eivät yleensä häiritse internetin toimintaa ja verkkoihin kytketyt tietokoneet voivat liikennöidä keskenään.

Verkon rakenteen ja toimintaperiaatteen ansiosta kukaan ei omista internetiä. Verkon kehittäminen tapahtuu avoimesti ja verkon käyttöön liittyviä ohjeita on runsaasti. Myös suomalaiset internet-palveluntarjoajat ovat julkaisseet vapaamuotoisia netikettejä eli käyttäytymisohjeita, jotta internetin käyttö olisi kaikille mahdollisimman mukavaa ja hyödyllistä.

Internet on toimintaperiaatteeltaan pakettivälitteinen verkko, jossa paketteja eli siirrettävää tietoa välitetään IP-osoitteiden (Internet Protocol) perusteella. Jokaisella internetiin kytketyllä tietokoneella on oma IP-osoite. Osoite on kuin postinumero, mutta pidempi, esimerkiksi 192.168.120.231. Verkossa olevat reitittimet ovat kuin postin lajittelukeskuksia, joista on yhteyksiä moneen suuntaan. Reititin tarkastelee paketin kohdeosoitetta, ja ohjaa sen edelleen siihen suuntaan, joka vie lähemmäksi määränpäätä.

IP-osoitteissa esiintyvät pitkät numerosarjat ovat vaikeita muistaa, joten siksi internetissä toimii myös nimipalvelimia. Niiden avulla tietokone selvittää, mitä IP-osoitetta esimerkiksi nimi www.tietoturvaopas.fi vastaa.

Koska yksittäiseen pakettiin mahtuu vain rajallisesti sisältöä, voidaan kahden koneen välille muodostaa yhteys. Yleisin yhteystapa on TCP/IP, jossa TCP on lyhenne sanoista Transmission Control Protocol. Esimerkiksi www-sivuja haettaessa käytetään TCP/IP:tä, jolloin yhteys muodostuu sivun hakemisen ajaksi palvelimen ja tietokoneen välille.

Sivua päivitetty 12.11.2008

Tulostusversio